Olen sitten tässä kesälomalla-aikani kuluksi-ja vilpittömästä kiinnostuksesta lukenut muita lapsettomuusaiheisia blogeja.Ihan oikeasti,en nauti ihmisten kärsimyksestä-toivon että jokaisen meidän haaveilijan hartain toive toteutuu-ennemmin tai myöhemmin.Ihan oikeasti.

Mutta mua vaan ärsyttää millasiseksi monien blogien sävy muuttuu-kuin seinään törmäisi-kun siihen Clearblueen,tai whatewer testaustikkua käytetäänkin- ilmestyy ne kaksi viivaa.HUAH ja HOUK.Ihan oikeasti.Mie takaan sen,että jos jonainpäivänä sattuis nappaamaan-pysyn samanlaisena purnaajana.Ei musta tule mitään"tämä tulee teillekkin tapahtumaan-"julistajaa.Parempi toivottomuus,kuin turhat toiveet.Ja kyllä musta se lapsettoman ihmisen identiteetti pysyy matkassa tavalla tai toisella.Tai siis pysyy.

Lähinnä mua nyppii(paljon) noissa blogeissa tuo "ihmeitä tapahtuu","teillekkin voi käydä näin,jos meillekkin asenne".Joo,kannustaminen on ihan kivaa.Mutta jääkylmä fakta on,että lisääntymisen arpapelissä joillekkin vaan lätkäistään käteen se"ei voittoa,kiitoksia kannatuksesta!"-lappu.
KAIKKI EIVÄT TULE KOSKAAN SAAMAAN LASTA!Vaikka mitä hoitoja käytettäisiin.Itse olen sekundääriseti lapseton-uuden miekkosen kanssa ei ole vuoden ja 3kk:n tahkoamisesta huolimatta tärpännyt.Edellisestä liitosta on tytär 7vuotta ja miekkosella kanssa neiti 10 vuotta.
Tavallaan me ei siis olla oikeasti tyhjäsylisiä.Ja tavallaan yhdessä ollaan ,kipeästi.

Oma tyttöni on elämäni raskaus nro 3,ja itkun,hammastenkiristyksen ja traagisten edellisten raskausten päättymisien tuote.Palaan joskus noihin miun edellisiin raskauksiin-niin lukijani saavat tietää noita taustahommeleita,ja ehkä tajuamaan ajatusteni rientoa ja synkkää asennettani näihin lisääntymisasioihin.
Ja ainiin-tuon 2006 vuonna syntyneen eskarilaisen jälkeen ei ole -missään suhteessa-tärpännyt-ei haamua,ei mittään.

Sehän tässä traaginta onkin-miksi se joka kävi 3kk:n yrittämisen jälkeen luonnollisesti-ei enää käy?=(